Espoon tarinaa etsimässä

1.12.2014 Kirsi Hann

Sosionomin opintoni ovat loppumetreillä. Olen ollut osan kesästä ja koko syksyn Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeessa suorittamassa työn kehittämisen ja palveluinnovaatioiden harjoittelua. Kyseessähän on kaupunginosan kehityshanke, jonka eräänä tavoitteena on osallistaa alueen asukkaita itse olemaan aktiivisessa roolissa erilaisten kehitystarpeiden eteenpäin viemiseksi ja toteuttamiseksi.

Espoo on alueeltaan ja asukkailtaan hyvin heterogeeninen. Vanhat ja modernit rakennukset ovat täällä vieri vieressä. Asukkaita on muualta Suomesta ja joka maailman kolkalta. Osana hanketta oli antaa tilaa asukkaiden omalle äänelle. Haastattelin seitsemää ihmistä, joista nuorin on 17- ja vanhin 79-vuotias. Suuri ja nopea muutos, muuttoliike ja kieliolojen muutos nousivat kuin itsestään teemoiksi. Vielä 75 vuotta sitten Espoo oli ruotsinkielistä maaseutua. Lähes kaikki vanhemman sukupolven suomenkieliset asukkaat ovat muuttaneet tänne muualta Suomesta työn perään. Espoo alkoi kasvaa vasta sen jälkeen, kun venäläiset lähtivät Porkkalasta 1956. Voimakas kehitys ja lähiöiden rakentaminen alkoi 1970-luvulla. Ensin rakennettiin asunnot, eikä ollut mitään palveluita. Suvelaan rakennettiin suomenkielinen koulu vasta 1980-luvulla. Samaan aikaan keskusteltiin siitä, ettei uusia ruotsinkielisiä päiväkoteja tarvitsisi perustaa.

Luovutetun Karjalan evakko samaistui pakolaisiin ja halusi jakaa tarinansa heille rohkaisuksi. Milloin ja missä se voisi konkreettisesti, kasvoista kasvoihin, tapahtua? Vaikka harjoitteluni nyt loppuu, toivon, että Laurea-ammattikorkeakoulun Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeen tiimi voisi järjestää tällaisen maahanmuuttaja- ja kantaväestön naisten kohtaamisen tarinaillan merkeissä. Tapaamani ihmiset vihjasivat kiinnostavista haastateltavista. Löysinkin historian tutkijan ja Kirstinmäen ensimmäiseen kerrostaloon upouuteen asuntoon muuttaneen naisen. 

 













Ensin haastattelin kahta vanhempaa ihmistä. Toiveena oli löytää joku, joka olisi vaikkapa ollut työssä Lindholmin sahalla, joka oli paikkakunnan suurin työnantaja. Sitten haastateltavani ehdotti, että voisin haastatella nuorempia ihmisiä, joilla olisi erilainen näkemys ja kokemus täällä asumisesta. Tarinasarja muotoutui sekä osittain asukaslähtöisesti että osittain suunnittelemanani, ja minusta nuo seitsemän haastateltavaa ovat aika hyvä läpileikkaus alueen ihmisistä. Kolme heistä on syntynyt Espoossa ja kaksi vanhemman sukupolven edustajaa on ruotsinkielisiä. Tarinat ovat osoitteessa www.laurea.fi/vvv.

Osan harjoittelusta suoritin Entressen kauppakeskuksessa OppiPopappi-tilassa. Se on tarkoitettu pienyrittäjien ja asiakkaiden kohtaamispaikaksi, ja sen sivutuotteena on yhteisöllisyys ja yhteinen tila. Popup-tila toimii lokakuusta jouluun (ja mahdollisesti vielä kevätpuolella). Hankkeen takana ovat Omnia, Laurea, Aalto-yliopisto, Espoon kaupungin yksiköitä sekä Entressen kauppakeskus (Capman Oy). Toimintaa koordinoi InnoEspoo-hanke. Tilassa on päivittäin erilaista ilmaista ohjelmaa. OppiPopapin ohjelma on osoitteessa www.oppipopappi.blogspot.fi

4. Asukaspaja 12.5.2014 - Espoon keskus ja Suvela tarvitsevat uuden imagon!

13.5.2014 Virpi Lund
Neljännessä asukaspajassa oli tunnelma katossa. Joukkoa saapui paikalle 21;  puolet miehiä ja puolet naisia, ikääntyneitä, nuoria, ulkomailta Suomeen muuttaneita, kaikenlaisia ihmisiä. Olimme järjestäneet lastenhoidon Satusoppiin; jossa lapsia oli kaksi.  Paikalle oli saatu omaishoitajien sekä  senioreiden edustus, eräs pajalainen oli ohi kulkiessaan houkutellut mukaansa kaksi nuorta osallistujaa, jotka olivat keräämässä roskia ympäristöstään. Mukaan oli tullut myös muutama poliittinen vaikuttaja sekä kansalaisaktiiveja. Rekrytoinnissa oli nyt tehty työtä. Kaikkien mahdollisten yhdistysten edustajat oli kutsuttu mukaan ja muutamalle vaikuttajalle oli laitettu tietoa asiasta. Edellisellä viikolla soiteltiin henkilökohtaisesti 18 asukkaalle ja lähetettiin kutsu ja yhteenveto  edellisistä pajoista sähköpostiin. Maanantaina lähetettiin vielä 25 tekstarimuistutusta. Puhelinkeskusteluissa ilmeni poikkeuksetta, että asia on tärkeä ja henkilö yrittää tulla mukaan. Mutta miksi ei aina tulla?

Alkujännitystä oli kahvitarjoilun ja kuvaajan viipymisessä, lastenhoitopajan pyörittämisessä sekä tietokoneen takkuillessa, mutta alkuun päästiin. Ja rauhassahan me halusimme aloittaa. Ihmisiä virtasi sisään vielä alkupuheen aikanakin….

Pajassa edettiin tuttuun tahtiin. Pajan vetäjä oli taas tehnyt paljon työtä tehden välillä yhteenvetoja, sitouttanut asukkaita, jutellut heidän kanssaan puhelimessa ja saanut heidät uskomaan asiaansa. Tulijat otettiin vastaan henkilökohtaisesti ja ohjattiin ”oikeaan” pöytään. Tilaan oli  laitettu hankkeen tavoitteet, asukaspajan tavoitteet sekä tuotoksia eri kerroilta. Alussa kerrattiin pajojen "historia", näin saatiin uudet tulijat mukaan. Omassa ryhmässäni käsiteltiin asumiseen liittyviä asioita. Emme ehtineet esittäytyäkään, kun jo ikääntynyt rouva alkoi kertoa kollektiiviasumisesta ja kuinka tärkeä asia se on. Kollektiiviasumista on kuulemma Arabianrannassa ja ikäraja on 50 vuotta. Asumismuodossa  korostuu erityisesti sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen. Kahden sukupolven asunnot kiinnostivat paljon ja ryhmässä tutkittiin sellaisten pohjaratkaisuja. Yksi vastuuta ottanut ryhmäläinen oli valmistanut muille asiasta materiaalia mm. kyselylomakkeen, jossa kysyttiin kahden sukupolven asumisesta, suurperheiden asumisesta,  asumismuodoista ja kaupunkiviljelystä. Useat asukkaat eivät tienneet, mikä on osaomistusasunto. Siitä oltiin kiinnostuneita, joten kertasimme ja opiskelimme vuokra-asumisen, omistusasumisen sekä osa-omistusasumisen eroja. Vuokra-asumiseen haluttaisiin  satsata enemmän, esimerkiksi puutarha olisi kiva ihan talon vieressä samalla tontilla. Näinhän se toki olisi turvallista, kaikki saisivat nauttia ja pääsisivät helposti puutarhaan. Kattoviljely sai myös ihastelua. Kahden sukupolven asuminen tuntui pajalaisista erittäin hyvältä. Kaikilla ryhmässä oli yhteinen näkemys siitä, että uudenlaiset sosiaaliset asumismuodot olisivat tervetulleita. Huomioitavaa oli pajalaisten suhtautuminen tupakointiin.  Heidän mielestään tupakointisavu pitäisi todella saada pois parvekkeilta. Kun asuu korkealla joutuu hengittämään alakerran savuttajien savuja. Tupakkakulmia toivottiin jokaiseen taloon tai kortteliin. Tätä pidettiin jopa sosiaalisena ratkaisuna! Eräs asukas kertoi, että he olivat irtisanoneet huoltoyhtiön ja tekevät nyt kaikki pihatyöt itse ja homma hoituu. Naapuritaloyhtiökin on seurannut ratkaisua. Jäi tunne, että uudet asumismuodot olisivat tervetulleita!

Pajassa oli kova puheensorina ja pöytäkunnissa oli vaikea kuulla toisten puheenvuoroja. Yhdeksän hengen ryhmä vaatii vetäjäksi ihmisen, jolla on taito johtaa, puhua ja koostaa yhteen. Meidän ryhmässämme oli sellainen. Päätimme, että nimilistan mukaan 9.6. jonkinlainen porukka jalkautuu Espoon kaupungin virkamiesten luokse kertomaan asioista. Kun ryhmä on suuri, tulee olla yhteistä asiaa. Nyt ollaan jo lähellä toimintaa. Mutta mitä kansalaistaitoja tämä vaatii?

Pajan lopussa oli upeat esitykset ja paljon puheenvuoroja. Perustimme kesän ajaksi kolme intressiryhmää asukaspajalaisista; Asuntoryhmä, Ympäristöryhmä ja Yhteisten tilojen ryhmä. Lupasimme olla yhteydessä elokuun Espoo-päivän esityksiä varten. Hyvää Kesää!