Terveisiä Asukastalo Tuunaamon tilakävelyiltä

30.4.2015 Katja Maununaho
Asukastalo Tuunaamon kolmen tilakävelyn sarja järjestettiin Tuunaamon jälkimmäisellä aukioloviikolla 20. - 21. ja 23. huhtikuuta. Kävelyiden tavoitteena oli tutustua erilaisiin asukkaille avoimiin tai varattavissa oleviin tiloihin, ja kerätä tietoa niiden tarjoamista toimintamahdollisuuksista. Suunnatessamme Espoon keskuksen, Suvelan ja Kirkkojärven alueille kevät näytti osallistujille aurinkoisempaa puoltaan, kirkastaen samalla myös käsityksiämme siitä mitä kaikkea alue asukkailleen tarjoaa.

Tilakävelyiden aikana toivoimme saavamme vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

- millaisia tiloja asukkaiden käyttöön on tarjolla? 
- minkä kohderyhmän käyttöön tilat on tarkoitettu? 
- millaista toimintaa tiloissa järjestetään? 
- mitä tiloissa voi tehdä? 
- voiko tiloja varata omaan käyttöönsä jotain tilaisuutta varten? 
- millaisilla ehdoilla tiloja voi varata käyttöönsä?

Näiden lisäksi tavoitteena oli pohtia sitä, miten tilat voisivat toimia paremmin asukkaita palvelevana tilaverkostona. Erilaisia tilatarpeita on kuitenkin paljon, kuten myös erityyppisiä tiloja. Voitaisiinko asukkaiden tarpeet ja tilatarjonta saada paremmin kohtaamaan verkostoitumisen ja tiedonvälityksen kautta?

Kävelykierrokset pitivät sisällään monipuolisen kirjon nuorisotiloja (Sentteri, Iftin seura, Espoon monikulttuurinen nuorten kohtaamispaikka), kulttuuritiloja (Galleria Espoonsilta, Kannusali), juhlatiloja (Lagstadin kotiseututalo, VPK-talo), matalan kynnyksen kohtaamistiloja ja monenlaista harrastustoimintaa (Askel, Villa Karyll, Trapesa, Suvelan kappeli, Jukeboksi). Nykyisten tilojen ohella saimme kuulla myös alueen tulevaisuuteen liittyvistä tila- ja toimintanäkymistä (EJY, Suvelan uusi kappeli ja asukaspuisto, Kirkkojärven nuorisotila). Uuden asuinrakentamisen myötä väestön lisääntyessä myös asukastilakysymykset tulevat entistä tärkeämmiksi. Esimerkiksi nuorisotilojen käyttöaste alueella on hyvin korkea. Toisaalta nuorten aikuisten kohdalla tilojen käytössä vaikuttaisi olevan tietty aukko. 

 








Jukeboksi
Kuva: Katja Maununaho


Päällimmäisin vaikutelma, joka kokonaisuudesta jäi, on että alueelta löytyy yllättävän paljon erilaisia toimintamahdollisuuksia. Tilakävelijät otettiin hyvin lämpimästi vastaan kaikkialla ja tiloista vastaavat henkilöt tekivät vaikutuksen sydämellisellä suhtautumisellaan alueen kehittämiseen. Alueen asukkaista todella välitetään ja heille halutaan tarjota parasta. Toisaalta vaikuttaisi siltä että tämä tosiseikka jää helposti huomaamatta. Vuosikymmeniäkin alueella asunut henkilö voi yllättyä positiivisesti, kunhan vain löytää tiensä eri paikkoihin. Tästä näkökulmasta tilakävelyt osoittautuivat hyväksi keinoksi poistaa vääriä käsityksiä ja avata uusia ovia. Kuinka moni tietää esimerkiksi sitä, että kirjaston Jukeboksi ei ole tarkoitettu vain nuorten tilaksi, vaan siellä järjestetään monipuolista ohjelmaa kaiken ikäisille, ja tilan käyttö on aina ilmaista?

Tuunaamon työryhmä jää miettimään, missä muodossa voimme hyödyntää kerättyä tietoa alueen tiloista tulevaisuuden asukastalon suunnittelussa. Tiloihin ja toimintamahdollisuuksiin liittyvää tiedonvälitystä pitäisi ainakin parantaa, ja ehkä tilakävelyjä tai vaikkapa eri toimijoiden yhteisiä avoimien ovien päiviä voisi järjestää useammin.

Espoon tarinaa etsimässä

1.12.2014 Kirsi Hann

Sosionomin opintoni ovat loppumetreillä. Olen ollut osan kesästä ja koko syksyn Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeessa suorittamassa työn kehittämisen ja palveluinnovaatioiden harjoittelua. Kyseessähän on kaupunginosan kehityshanke, jonka eräänä tavoitteena on osallistaa alueen asukkaita itse olemaan aktiivisessa roolissa erilaisten kehitystarpeiden eteenpäin viemiseksi ja toteuttamiseksi.

Espoo on alueeltaan ja asukkailtaan hyvin heterogeeninen. Vanhat ja modernit rakennukset ovat täällä vieri vieressä. Asukkaita on muualta Suomesta ja joka maailman kolkalta. Osana hanketta oli antaa tilaa asukkaiden omalle äänelle. Haastattelin seitsemää ihmistä, joista nuorin on 17- ja vanhin 79-vuotias. Suuri ja nopea muutos, muuttoliike ja kieliolojen muutos nousivat kuin itsestään teemoiksi. Vielä 75 vuotta sitten Espoo oli ruotsinkielistä maaseutua. Lähes kaikki vanhemman sukupolven suomenkieliset asukkaat ovat muuttaneet tänne muualta Suomesta työn perään. Espoo alkoi kasvaa vasta sen jälkeen, kun venäläiset lähtivät Porkkalasta 1956. Voimakas kehitys ja lähiöiden rakentaminen alkoi 1970-luvulla. Ensin rakennettiin asunnot, eikä ollut mitään palveluita. Suvelaan rakennettiin suomenkielinen koulu vasta 1980-luvulla. Samaan aikaan keskusteltiin siitä, ettei uusia ruotsinkielisiä päiväkoteja tarvitsisi perustaa.

Luovutetun Karjalan evakko samaistui pakolaisiin ja halusi jakaa tarinansa heille rohkaisuksi. Milloin ja missä se voisi konkreettisesti, kasvoista kasvoihin, tapahtua? Vaikka harjoitteluni nyt loppuu, toivon, että Laurea-ammattikorkeakoulun Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeen tiimi voisi järjestää tällaisen maahanmuuttaja- ja kantaväestön naisten kohtaamisen tarinaillan merkeissä. Tapaamani ihmiset vihjasivat kiinnostavista haastateltavista. Löysinkin historian tutkijan ja Kirstinmäen ensimmäiseen kerrostaloon upouuteen asuntoon muuttaneen naisen. 

 













Ensin haastattelin kahta vanhempaa ihmistä. Toiveena oli löytää joku, joka olisi vaikkapa ollut työssä Lindholmin sahalla, joka oli paikkakunnan suurin työnantaja. Sitten haastateltavani ehdotti, että voisin haastatella nuorempia ihmisiä, joilla olisi erilainen näkemys ja kokemus täällä asumisesta. Tarinasarja muotoutui sekä osittain asukaslähtöisesti että osittain suunnittelemanani, ja minusta nuo seitsemän haastateltavaa ovat aika hyvä läpileikkaus alueen ihmisistä. Kolme heistä on syntynyt Espoossa ja kaksi vanhemman sukupolven edustajaa on ruotsinkielisiä. Tarinat ovat osoitteessa www.laurea.fi/vvv.

Osan harjoittelusta suoritin Entressen kauppakeskuksessa OppiPopappi-tilassa. Se on tarkoitettu pienyrittäjien ja asiakkaiden kohtaamispaikaksi, ja sen sivutuotteena on yhteisöllisyys ja yhteinen tila. Popup-tila toimii lokakuusta jouluun (ja mahdollisesti vielä kevätpuolella). Hankkeen takana ovat Omnia, Laurea, Aalto-yliopisto, Espoon kaupungin yksiköitä sekä Entressen kauppakeskus (Capman Oy). Toimintaa koordinoi InnoEspoo-hanke. Tilassa on päivittäin erilaista ilmaista ohjelmaa. OppiPopapin ohjelma on osoitteessa www.oppipopappi.blogspot.fi

Suvelan asukaspuiston puistosuunnitelman esittäminen 11.11. 2014

12.11.2014 Virpi Lund

Kuva: www.espoo.fi 

Suvelan asukaspuiston asukastilaisuudessa 11.11.2014 klo 16.30-17.30 oli 14 osallistujaa, joista noin kuusi edusti käyttäjää/ asukasta. Loput kahdeksan olivat jollain tavoin virallisia tahoja, jotka ovat tekemisissä asukaspuiston kanssa esim. maisema-arkkitehti, suunnittelija, asukaspuiston henkilökuntaa, seurakunnan edustaja, varhaiskasvatuksen edustaja jne. Tilaisuudessa kerrottiin asukaspuiston suunnittelun aloitusvaiheesta 2012, pienestä lepovaiheesta 2013 ja nyt 2014 tässä tilaisuudessa käyttäjät saivat esittää mielipiteitään suunnitelmasta.  

Asukaspuiston rakennuksen toiminnot siirtyvät tulevaan kappeliin, mutta muutoin iso osa alueesta säilyy lähes entisenlaisena. Kasvillisuutta pyritään jättämään runsaasti, aluetta valaistaan paremmin, korkeuserot tulevat kasvamaan hieman, pelikentät säilyvät ja senioriliikuntalaitteita lisätään. Suunnittelijat olivat panostaneet vesielementin säilyttämiseen puistossa. Aikoinaanhan puistossa on toiminut suosittu uima-allas, joka on jo monta vuotta ollut pois käytöstä. Nyt ajatellaan, että lapsilla on oikeus veden kanssa leikkimiseen, mutta kastumatta. Tämä tapahtuisi puroleikkien tai pöytätasojen avulla. Vettä saataisiin tulemaan leikkiin mukaan nappia painamalla, ”pulsseina”.

Arvioitaan ja ehdotuksiaan olivat antamassa kuusi aktiivista naista, joiden tehtävänä oli edustaa ”lapsen ääntä”. He tiesivät, että 1-vuotias ja 5-vuotias lapsi leikkivät vesileikkiä niin eri tavoin, että heille tulee olla omat vesileikit. Miten 1-vuotias voisi leikkiä 5 –vuotiaan vesipöytätasoilla? Hyvä kysymys! Myös sopiva talvinen liukumäki näytti nyt puuttuvan alueelta. Sen tulisi olla helppo nousta, kiva laskea ja turvallinen. Yllättäen keinuille ja hiekkalaatikolle ei ole kovaa tarvetta eikä tungosta leikkipuistossa. Hyvä käyttäjien havainto!  Kävelemään opetteleva lapsi ei tarvitse vaikeakulkuista hiekkaa alustakseen, vaan helppokulkuista ja tasaista tilaa ympärilleen. Lasten arkea ovat pallopelit, pyöräily, vesiallas,  pinnoitetut puupenkit ja ”muumitalo”. Kiipeilytelineiden tulee olla oikeankokoisia, tasapainon ”palauttavia” ja jostain pitää saada pidettyä kiinnikin. Hyvä räystäskin on nyt luvassa (sateen suojaksi). Lasten vanhemmat kyllä tietävät: he haluavat yksinkertaisia asioita lapsilleen. Niistä lapset pitävät! Hyvä kuulla!

Esityksessä vilisi joitain  vieraita sanoja; materiaaliraja, turvahiekka, tasolla käveleminen, tuplilla liikkuminen, turva-alusta jne. Ja selväksi tuli, että suunnittelijan arjen täyttää varmaan kaikenlaiset säännöt ja määräykset rakentamisessa jne. Ne on otettava huomioon. Epäselväksi jäi pääsevätkö asukkaat suunnittelemaan aivan projektin alkuun mukaan, mutta ohjausryhmässä on käyttäjänedustajia ja nyt tämän esityksen jälkeen voi palautetta vielä antaa 23.11. mennessä. Suunnittelijat odottavat palautetta ja ehdotuksia, ja pyrkivät toteuttamaan ne.

Pääset kommentoimaan puistosuunnitelmaa 23.11.2014 mennessä tästä.

Asumisen intressiryhmän tapaaminen 9.6.2014

11.6.2014 Virpi Lund
Espoossa voi tulevaisuudessa asua monikulttuurisuuden ytimessä newyorkimaisissa korkeuksissa.

Maanantaina 9.6. oli  asukkaiden järjestämä tilaisuus Espoon valtuustotalolla. Tilaisuuteen oli tullut 15 osallistujaa;  Espoon asunnoista, Espoon kaupungilta, Voimanpesä-hankkeesta ja asukkaita.  Asuntoryhmämme Katja  johti kokousta, jossa keskusteltiin Suvelan alueen uusista asumisjärjestelyistä ja kaupunkiviljelystä. Asukkailla oli paljon tietoa mm. Tanskan kollektiiviasumisesta ja sukupolviasumisesta. Eräs asukas oli valmistanut pohjaratkaisun Vantaalla hyvin toimivasta kahden asunnon yhdistämisestä yhdessä tasossa, joka ilmeisesti on vuokra-asunto. Keskustelu oli tyrehtyä puheenvuoroon, jossa kerrottiin, että avoimia ovia on vaikea saada myöhemmin umpeen. Eli asuntojen erillistäminen myöhemmin ei toimi. Harmi! Espoon asuntojen edustaja kuitenkin pyysi tällaisia ratkaisuehdotuksia itselleen viedäkseen niitä eteenpäin pohdintaan. Hienoa! Kaupungin edustajat ja asukkaat pohtivat ko.ratkaisun mahdollisia tutkimustietoja, hintaa, porraskäytäväratkaisuja, parkkipaikkasäästöjä, asukasvalintaa jne. Näihin ei vielä ollut vastauksia. Asukkaat toivat esiin kollektiiviasumisen ja tässä kohdassa puhuttiin SOTE-uudistuksesta:  jos vanhuspalveluja poistetaan, mitä tulee tilalle? Voisiko se olla satsaaminen sukupolviasumiseen ja kollektiiviasumiseen! Syntyi idea matkustaa Tanskaan tutustumaan kollektiiviasumiseen ”erilaisten toimijoiden kanssa”.  Asukkaat korostivat rakenneuudistusta: ei saisi jäädä nykyisten säännösten kahleisiin, vaan tarvitaan uudet säännöt! Ja Espoon asuntojen edustaja ehdotti jopa kimppakämppää ikäihmisille! Tässäpä ylitetään jo rajoja!

Eräs asukas piti pitkän puheenvuoron siitä, että tällaisista uudenlaisista asumisasioista tarvitaan nyt enemmän tietoa ja että Suvelan alueen mainetta pitäisi nyt parantaa. Onko maineen parantaminen samalla osallisuuden parantamista!  

Saimme alueen toisen kehittämishankkeen kanssa yhteisen tehtävän. Voimanpesä ja VVV-hanke innostettiin keräämään tietoa asukkaista uusien mahdollisten asumisjärjestelyiden suhteen Kirstinharjun purettavassa korttelissa. Tätä voisi kutsua Suvela-New York-pajaksi, koska lähiökehittämisessä on nyt tiivistämisen vaihe ja rakennetaan ylöspäin. Nyt haluamme tietää keitä siellä asuu ja mitä he  haluavat tulevaisuudessa asumisen suhteen? 

Välittävät Valittavat Verkostot  sai hyvää palautetta asukaskontaktiensa ansiosta. Ja se tuntui hyvältä…. Ja mikä parasta, tilaisuudessa ilmeni, että on syytä infota kaikille asukaspajalaisille kaikkien intressiryhmien kokoontumisista tulevaisuudessa, koska asukkaat haluavat integroitua useampaan kuin yhteen näistä ryhmistä ja toimia laajasti asuinalueensa asioissa. Hankkeen postituslistat ovat nyt tarpeen! 

Heräsi ajatus, miten asukas saa palautetta siitä, miten hänen ideansa ja ehdotuksensa käsitellään.Niinpä! 

P.S. Huomio:  jos jossain esitetään jotain tai joku on valmistanut jotain materiaalia, kaikki haluavat aina kaiken materiaalin monistettuna tai sähköisesti jälkikäteen. Smonistettuna tai sähköisesti jälkikäteen.valmistanut jotain aako asukas äänensä kuuluviin paperin kautta?  ”Mustaa valkoisella”? Onko tämä tapa lähteä käsittelemään asioita? Mutta hienoa, että materiaali kiinnostaa!