Espoon tarinaa etsimässä

1.12.2014 Kirsi Hann

Sosionomin opintoni ovat loppumetreillä. Olen ollut osan kesästä ja koko syksyn Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeessa suorittamassa työn kehittämisen ja palveluinnovaatioiden harjoittelua. Kyseessähän on kaupunginosan kehityshanke, jonka eräänä tavoitteena on osallistaa alueen asukkaita itse olemaan aktiivisessa roolissa erilaisten kehitystarpeiden eteenpäin viemiseksi ja toteuttamiseksi.

Espoo on alueeltaan ja asukkailtaan hyvin heterogeeninen. Vanhat ja modernit rakennukset ovat täällä vieri vieressä. Asukkaita on muualta Suomesta ja joka maailman kolkalta. Osana hanketta oli antaa tilaa asukkaiden omalle äänelle. Haastattelin seitsemää ihmistä, joista nuorin on 17- ja vanhin 79-vuotias. Suuri ja nopea muutos, muuttoliike ja kieliolojen muutos nousivat kuin itsestään teemoiksi. Vielä 75 vuotta sitten Espoo oli ruotsinkielistä maaseutua. Lähes kaikki vanhemman sukupolven suomenkieliset asukkaat ovat muuttaneet tänne muualta Suomesta työn perään. Espoo alkoi kasvaa vasta sen jälkeen, kun venäläiset lähtivät Porkkalasta 1956. Voimakas kehitys ja lähiöiden rakentaminen alkoi 1970-luvulla. Ensin rakennettiin asunnot, eikä ollut mitään palveluita. Suvelaan rakennettiin suomenkielinen koulu vasta 1980-luvulla. Samaan aikaan keskusteltiin siitä, ettei uusia ruotsinkielisiä päiväkoteja tarvitsisi perustaa.

Luovutetun Karjalan evakko samaistui pakolaisiin ja halusi jakaa tarinansa heille rohkaisuksi. Milloin ja missä se voisi konkreettisesti, kasvoista kasvoihin, tapahtua? Vaikka harjoitteluni nyt loppuu, toivon, että Laurea-ammattikorkeakoulun Välittävät Valittavat Verkostot –hankkeen tiimi voisi järjestää tällaisen maahanmuuttaja- ja kantaväestön naisten kohtaamisen tarinaillan merkeissä. Tapaamani ihmiset vihjasivat kiinnostavista haastateltavista. Löysinkin historian tutkijan ja Kirstinmäen ensimmäiseen kerrostaloon upouuteen asuntoon muuttaneen naisen. 

 













Ensin haastattelin kahta vanhempaa ihmistä. Toiveena oli löytää joku, joka olisi vaikkapa ollut työssä Lindholmin sahalla, joka oli paikkakunnan suurin työnantaja. Sitten haastateltavani ehdotti, että voisin haastatella nuorempia ihmisiä, joilla olisi erilainen näkemys ja kokemus täällä asumisesta. Tarinasarja muotoutui sekä osittain asukaslähtöisesti että osittain suunnittelemanani, ja minusta nuo seitsemän haastateltavaa ovat aika hyvä läpileikkaus alueen ihmisistä. Kolme heistä on syntynyt Espoossa ja kaksi vanhemman sukupolven edustajaa on ruotsinkielisiä. Tarinat ovat osoitteessa www.laurea.fi/vvv.

Osan harjoittelusta suoritin Entressen kauppakeskuksessa OppiPopappi-tilassa. Se on tarkoitettu pienyrittäjien ja asiakkaiden kohtaamispaikaksi, ja sen sivutuotteena on yhteisöllisyys ja yhteinen tila. Popup-tila toimii lokakuusta jouluun (ja mahdollisesti vielä kevätpuolella). Hankkeen takana ovat Omnia, Laurea, Aalto-yliopisto, Espoon kaupungin yksiköitä sekä Entressen kauppakeskus (Capman Oy). Toimintaa koordinoi InnoEspoo-hanke. Tilassa on päivittäin erilaista ilmaista ohjelmaa. OppiPopapin ohjelma on osoitteessa www.oppipopappi.blogspot.fi