Food with Love – Ruokajuhla Espoon Keskuksessa!

21.11.2015  Virpi Lund

Yhteinen ruokailu levittää ympäristöönsä rakkautta. Ruoan tarjoaminen yhdistää ihmisiä ja osoittaa toisesta välittämistä. Ravintolapäivänä 21.11. järjestettiin jo toistamiseen Ruokajuhla Espoon Keskuksessa. Paikkana oli Entressen ostoskeskuksen Jukeboksi, joka on viihtyisä tila aivan kirjastoa vastapäätä. Herkullinen ja edullinen ruoka houkutteli 150 osallistujaa nauttimaan Tuomarilan Marttojen valmistamaa karibialaista bataattimuhennosta ja Empanada-piiraita sekä Trapesan ja Askeleen emäntien loihtimaa Biryania ja syyrialaisia jälkiruokaa. Emy toi saataville suomalaista ruokaa ja musiikista vastasi Uolevis Blues ja Duo Priima. Ja ilman kasvomaalausta ei tästäkään päivästä selvitty! 

 












Osallisuus on yleensä pienimuotoista tekemistä lähiyhteisössä ja se on edellytys asukastoimijuuden kehittymiselle. Asukkaiden osallisuus ja toimijoiden välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää yhteisöllisyyttä luovien tapahtumien järjestämisessä. Myös matalan kynnyksen toiminta edellyttää toimijoiden verkostoitumista, työnjakoa ja monenlaisten asioiden tekemistä. Jonkin tahon on otettava vastuu tällaisista tapahtumista, että asukkaiden osallisuus ja kansalaisaktivismi pääsisivät kehittymään. Espoon järjestöt ovat esimerkillisesti ottaneet vastuuta alueen kehittämisestä!

Ruokajuhlaa olivat tukemassa järjestäjien lisäksi Keski-Espoon Sanomat, Espoon kaupunki ja SPR Keski-Espoon osasto, Laurea – ammattikorkeakoulu ja Välittävät valittavat verkostot. Kiitos kaikille!

4. Asukaspaja 12.5.2014 - Espoon keskus ja Suvela tarvitsevat uuden imagon!

13.5.2014 Virpi Lund
Neljännessä asukaspajassa oli tunnelma katossa. Joukkoa saapui paikalle 21;  puolet miehiä ja puolet naisia, ikääntyneitä, nuoria, ulkomailta Suomeen muuttaneita, kaikenlaisia ihmisiä. Olimme järjestäneet lastenhoidon Satusoppiin; jossa lapsia oli kaksi.  Paikalle oli saatu omaishoitajien sekä  senioreiden edustus, eräs pajalainen oli ohi kulkiessaan houkutellut mukaansa kaksi nuorta osallistujaa, jotka olivat keräämässä roskia ympäristöstään. Mukaan oli tullut myös muutama poliittinen vaikuttaja sekä kansalaisaktiiveja. Rekrytoinnissa oli nyt tehty työtä. Kaikkien mahdollisten yhdistysten edustajat oli kutsuttu mukaan ja muutamalle vaikuttajalle oli laitettu tietoa asiasta. Edellisellä viikolla soiteltiin henkilökohtaisesti 18 asukkaalle ja lähetettiin kutsu ja yhteenveto  edellisistä pajoista sähköpostiin. Maanantaina lähetettiin vielä 25 tekstarimuistutusta. Puhelinkeskusteluissa ilmeni poikkeuksetta, että asia on tärkeä ja henkilö yrittää tulla mukaan. Mutta miksi ei aina tulla?

Alkujännitystä oli kahvitarjoilun ja kuvaajan viipymisessä, lastenhoitopajan pyörittämisessä sekä tietokoneen takkuillessa, mutta alkuun päästiin. Ja rauhassahan me halusimme aloittaa. Ihmisiä virtasi sisään vielä alkupuheen aikanakin….

Pajassa edettiin tuttuun tahtiin. Pajan vetäjä oli taas tehnyt paljon työtä tehden välillä yhteenvetoja, sitouttanut asukkaita, jutellut heidän kanssaan puhelimessa ja saanut heidät uskomaan asiaansa. Tulijat otettiin vastaan henkilökohtaisesti ja ohjattiin ”oikeaan” pöytään. Tilaan oli  laitettu hankkeen tavoitteet, asukaspajan tavoitteet sekä tuotoksia eri kerroilta. Alussa kerrattiin pajojen "historia", näin saatiin uudet tulijat mukaan. Omassa ryhmässäni käsiteltiin asumiseen liittyviä asioita. Emme ehtineet esittäytyäkään, kun jo ikääntynyt rouva alkoi kertoa kollektiiviasumisesta ja kuinka tärkeä asia se on. Kollektiiviasumista on kuulemma Arabianrannassa ja ikäraja on 50 vuotta. Asumismuodossa  korostuu erityisesti sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen. Kahden sukupolven asunnot kiinnostivat paljon ja ryhmässä tutkittiin sellaisten pohjaratkaisuja. Yksi vastuuta ottanut ryhmäläinen oli valmistanut muille asiasta materiaalia mm. kyselylomakkeen, jossa kysyttiin kahden sukupolven asumisesta, suurperheiden asumisesta,  asumismuodoista ja kaupunkiviljelystä. Useat asukkaat eivät tienneet, mikä on osaomistusasunto. Siitä oltiin kiinnostuneita, joten kertasimme ja opiskelimme vuokra-asumisen, omistusasumisen sekä osa-omistusasumisen eroja. Vuokra-asumiseen haluttaisiin  satsata enemmän, esimerkiksi puutarha olisi kiva ihan talon vieressä samalla tontilla. Näinhän se toki olisi turvallista, kaikki saisivat nauttia ja pääsisivät helposti puutarhaan. Kattoviljely sai myös ihastelua. Kahden sukupolven asuminen tuntui pajalaisista erittäin hyvältä. Kaikilla ryhmässä oli yhteinen näkemys siitä, että uudenlaiset sosiaaliset asumismuodot olisivat tervetulleita. Huomioitavaa oli pajalaisten suhtautuminen tupakointiin.  Heidän mielestään tupakointisavu pitäisi todella saada pois parvekkeilta. Kun asuu korkealla joutuu hengittämään alakerran savuttajien savuja. Tupakkakulmia toivottiin jokaiseen taloon tai kortteliin. Tätä pidettiin jopa sosiaalisena ratkaisuna! Eräs asukas kertoi, että he olivat irtisanoneet huoltoyhtiön ja tekevät nyt kaikki pihatyöt itse ja homma hoituu. Naapuritaloyhtiökin on seurannut ratkaisua. Jäi tunne, että uudet asumismuodot olisivat tervetulleita!

Pajassa oli kova puheensorina ja pöytäkunnissa oli vaikea kuulla toisten puheenvuoroja. Yhdeksän hengen ryhmä vaatii vetäjäksi ihmisen, jolla on taito johtaa, puhua ja koostaa yhteen. Meidän ryhmässämme oli sellainen. Päätimme, että nimilistan mukaan 9.6. jonkinlainen porukka jalkautuu Espoon kaupungin virkamiesten luokse kertomaan asioista. Kun ryhmä on suuri, tulee olla yhteistä asiaa. Nyt ollaan jo lähellä toimintaa. Mutta mitä kansalaistaitoja tämä vaatii?

Pajan lopussa oli upeat esitykset ja paljon puheenvuoroja. Perustimme kesän ajaksi kolme intressiryhmää asukaspajalaisista; Asuntoryhmä, Ympäristöryhmä ja Yhteisten tilojen ryhmä. Lupasimme olla yhteydessä elokuun Espoo-päivän esityksiä varten. Hyvää Kesää!