Neljännessä asukaspajassa oli tunnelma katossa. Joukkoa saapui paikalle 21; puolet miehiä ja puolet naisia, ikääntyneitä, nuoria, ulkomailta Suomeen muuttaneita, kaikenlaisia ihmisiä. Olimme järjestäneet lastenhoidon Satusoppiin; jossa lapsia oli kaksi. Paikalle oli saatu omaishoitajien sekä senioreiden edustus, eräs pajalainen oli ohi kulkiessaan houkutellut mukaansa kaksi nuorta osallistujaa, jotka olivat keräämässä roskia ympäristöstään. Mukaan oli tullut myös muutama poliittinen vaikuttaja sekä kansalaisaktiiveja. Rekrytoinnissa oli nyt tehty työtä. Kaikkien mahdollisten yhdistysten edustajat oli kutsuttu mukaan ja muutamalle vaikuttajalle oli laitettu tietoa asiasta. Edellisellä viikolla soiteltiin henkilökohtaisesti 18 asukkaalle ja lähetettiin kutsu ja yhteenveto edellisistä pajoista sähköpostiin. Maanantaina lähetettiin vielä 25 tekstarimuistutusta. Puhelinkeskusteluissa ilmeni poikkeuksetta, että asia on tärkeä ja henkilö yrittää tulla mukaan. Mutta miksi ei aina tulla?
Alkujännitystä oli kahvitarjoilun ja
kuvaajan viipymisessä, lastenhoitopajan pyörittämisessä sekä tietokoneen
takkuillessa, mutta alkuun päästiin. Ja rauhassahan me halusimme aloittaa.
Ihmisiä virtasi sisään vielä alkupuheen aikanakin….
Pajassa edettiin tuttuun tahtiin. Pajan
vetäjä oli taas tehnyt paljon työtä tehden välillä yhteenvetoja, sitouttanut
asukkaita, jutellut heidän kanssaan puhelimessa ja saanut heidät uskomaan
asiaansa. Tulijat otettiin vastaan henkilökohtaisesti ja ohjattiin ”oikeaan”
pöytään. Tilaan oli laitettu hankkeen tavoitteet,
asukaspajan tavoitteet sekä tuotoksia eri kerroilta. Alussa kerrattiin pajojen
"historia", näin saatiin uudet tulijat mukaan. Omassa ryhmässäni käsiteltiin
asumiseen liittyviä asioita. Emme ehtineet esittäytyäkään, kun jo ikääntynyt
rouva alkoi kertoa kollektiiviasumisesta ja kuinka tärkeä asia se on.
Kollektiiviasumista on kuulemma Arabianrannassa ja ikäraja on 50 vuotta.
Asumismuodossa korostuu erityisesti sosiaalisuus ja yhdessä
tekeminen. Kahden sukupolven asunnot kiinnostivat paljon ja ryhmässä tutkittiin
sellaisten pohjaratkaisuja. Yksi vastuuta ottanut ryhmäläinen oli valmistanut
muille asiasta materiaalia mm. kyselylomakkeen, jossa kysyttiin kahden
sukupolven asumisesta, suurperheiden asumisesta, asumismuodoista ja
kaupunkiviljelystä. Useat asukkaat eivät tienneet, mikä on osaomistusasunto.
Siitä oltiin kiinnostuneita, joten kertasimme ja opiskelimme vuokra-asumisen,
omistusasumisen sekä osa-omistusasumisen eroja. Vuokra-asumiseen haluttaisiin satsata enemmän, esimerkiksi puutarha olisi
kiva ihan talon vieressä samalla tontilla. Näinhän se toki olisi turvallista,
kaikki saisivat nauttia ja pääsisivät helposti puutarhaan. Kattoviljely sai
myös ihastelua. Kahden sukupolven asuminen tuntui pajalaisista erittäin
hyvältä. Kaikilla ryhmässä oli yhteinen näkemys siitä, että uudenlaiset
sosiaaliset asumismuodot olisivat tervetulleita. Huomioitavaa oli pajalaisten
suhtautuminen tupakointiin. Heidän mielestään tupakointisavu pitäisi
todella saada pois parvekkeilta. Kun asuu korkealla joutuu hengittämään
alakerran savuttajien savuja. Tupakkakulmia toivottiin jokaiseen taloon
tai kortteliin. Tätä pidettiin jopa sosiaalisena ratkaisuna! Eräs asukas
kertoi, että he olivat irtisanoneet huoltoyhtiön ja tekevät nyt kaikki pihatyöt
itse ja homma hoituu. Naapuritaloyhtiökin on seurannut ratkaisua. Jäi tunne,
että uudet asumismuodot olisivat tervetulleita!
Pajassa oli kova puheensorina ja
pöytäkunnissa oli vaikea kuulla toisten puheenvuoroja. Yhdeksän hengen ryhmä
vaatii vetäjäksi ihmisen, jolla on taito johtaa, puhua ja koostaa yhteen.
Meidän ryhmässämme oli sellainen. Päätimme, että nimilistan mukaan 9.6.
jonkinlainen porukka jalkautuu Espoon kaupungin virkamiesten luokse kertomaan
asioista. Kun ryhmä on suuri, tulee olla yhteistä asiaa. Nyt ollaan jo lähellä
toimintaa. Mutta mitä kansalaistaitoja tämä vaatii?
Pajan lopussa oli upeat esitykset ja
paljon puheenvuoroja. Perustimme kesän ajaksi kolme intressiryhmää
asukaspajalaisista; Asuntoryhmä, Ympäristöryhmä ja Yhteisten tilojen ryhmä.
Lupasimme olla yhteydessä elokuun Espoo-päivän esityksiä varten. Hyvää Kesää!
